Kahvi saa kuulemaan ääniä päässä

Päivän kahviuutinen: Liika kahvi saa kuulemaan ääniä päässä.


Mitä, luulin että mulla oli täällä juttuseuraa!!?


Paikka: Toimisto
Aika: Maanantai
Kahvi: Presidentti (tumma paahto)

Kahvi aiheuttaa vaarallisen korkeaa älykkyyttä

Siis senhän jo tiesin etten mikään ihan tumpelo ole, mutta että kahvin ansiosta hirmuisen fiksu...

Paikka: Kaukana kotoa

Aika: Aamukahvi tämäkin

Kahvi: Aika litku, ottaisin mielummin espresson

Kofeiiniaddikti ja Foursquare

Voisikohan Foursquareen luoda immateriaalisen paikan, johon voisi tsekata sisään aina kun on kahvin paikka? Voisi kerätä kahvipisteitä ja ansaita erikoisbonuskahvibadgen. Saisin sen varmaan päivässä.

Paikka: Kahvin paikka

Aika: Kahviaika

Kahvi: Frezza

Huono kahviviikonloppu

Jos muotibloggaajilla on bad hair day, niin voiko kahvibloggaajalla olla bad coffee day? Päivä, jolloin ei-vaan-tule-mitään. Siis kahvista. Kahvinjuonnista. Sen keittämisestä tai sen ostamisesta, samalla tavalla kuin jonain aamuina hiukset eivät vain asetu ruotuun.

Yrität kyllä, mutta aina joku menee pieleen... Ja lopulta päädyt vetämään tukan epätoivoiselle ponnarille, vetämään pipon päähän tai kertakaikkiaan kaatamaan kahvisi puskaan!

Näin kävi eilen, näin kävi tänään. Bad coffee weekend. Eilen päätyi kuppi kahvia Espan puiston nurmikkoa lannoittamaan. Tänään keittiön lavuaariin. Ei näin. George Clooneylle ei koskaan kävisi näin.

Paikka: Espan puisto

Aika: lauantai-iltapäivä

Kahvi: pahvimukista nautittu kermalla pilattu maailman kamalin kahvi

George Clooney

Ai miksi Nespresso on niin hyvää? No tässä pari syytä:

Paikka: Belge, Helsinki

Aika: alkuilta, jolloin kaikki muut näkyvät juovan jotain muuta kuin kahvia.

Kahvi: Ihan tavallinen. Ei Nespresso vaikka siitä kirjoitinkin.

Kahvi tekee hyvää

Kahvi tekee paitsi reiän maapalloon, myös hyvää:

Iltalehti: Kahvi tekee hyvää

Juttu kertoo kuppi kupilta kahvinjuonnin hyvät ja huonot terveysvaikutukset. Vähän tekee hyvää, paljon tekee pahaa. Hmm, olisiko näin ihan minkä tahansa suhteen?

Jopa kuuden kupillisen päiväkulutukselle löytyy hyviä puolia: se saattaa jutun mukaan vähentää joidenkin ihosyöpien riskiä.

Paikka: kotona

Aika: aamulla (jostain syystä aamukahviaika on hyvä bloggausaika)

Kahvi: sitä samaa suodatinkahvia kuin eilenkin

Kahvi tekee reiän maapalloon

Kahvi tekee reiän maapalloon. Vihreä Lanka näyttää, kuinka suuren: Suomalaisten ekologinen jalanjälki sademetsissä. 

Tänä katso kuvat -otsikoinnin aikana tällainen pieni otsikon sivuun osuminen tuntuu vähäiseltä. Muuten ihan samaa mieltä. Ostaisin enemmän reilun kaupan kahvia, jos tarjolla olisi oikeasti hyvää sellaista.

Kahvisnobistit shoot me, mutta Meiran reilun kaupan kahvi on suodatinkahviksi ihan ok. Henkilökohtaisesti kuitenkin tuotepakkaus-snobistina ärsyttää aivan järkyttävästi sen pakkauksen mukareipas lookki, joka ei jotenkin sovi kahviin tuotteena lainkaan.

Siirrän muuten nämä aika-, paikka- ja kahvitiedot alalaitaan, jotta varsinainen asia näkyy esim. Bloglovin´-esikatselussa.

Paikka: Koneen ääressä

Aika: Aamukahvilla

Kahvi: Suodatinkahvi

Camionette ja onnenpotku rakennusvirastolta

Paikka: sängyssä jo 
Aika: uniaika
Kahvi: ei kahvia juuri nyt

Viime päivinä kaikkien huulilla olleen helsinkiläisen kahvila-auto Camionetten tarinassa on jotain tosi hellyyttävää. 


En edes tiedä, mihin uutiseen järkevimmin linkittäisin kun aiheesta on kirjoiteltu niin ahkerasti. Laitetaan nyt vaikka tämän päivän Kauppalehti: Helsinki taipui Kahvila-autolle.


Söpöä. Nyt Camionette saa ilahduttaa kaupunkilaisia ihan virallisen luvan kanssa. Itse asiassa koko jupakka rakennusviraston kanssa oli markkinointimielessä jättimäinen onnenpotku yrittäjä Tio Tikalle.


NYT kaikki tietävät mikä outo pikkubussi siellä nurkilla oikein pöristelee. Ja Facebookissa ilmoitettuun duunipaikkaan varmuudella suorastaan satelee hakemuksia. Hienoa työtä - kyllä minäkin tulen Camionetten kahvin kesän mittaan aivan varmasti testaamaan.

Hukkaan meneviä herkkuja

Paikka: Kaakaopuu, Kampin keskus
Aika: pikainen aamupalaveri
Kahvi: onneksi iso

Kaakaopuu-kahvila Kampin keskuksessa on jotenkin aivan väärässä maailmassa siellä hälinän keskellä. Ok, onhan se onneksi syrjässä pahimmasta vilskeestä, mutta silti paikka ansaitsisi mukavamman ympäristön.


Kaakaopuusta saa aivan ihania yksittäin valittavia belgialaisia konvehteja, juuri oikean pehmeysasteen croissantteja ja suomalaisittain harvinaisen mannermaisia suklaabriosseja. Kahvi on iso ja se on hyvää. Mutta näiden kaikkien nauttiminen olisi kovin kovin paljon miellyttävämpää, jos kahvittelijoiden ympärillä ei parveilisi päämäärättömiä teinejä ja kiireisiä työmatkalaisia. Hyvät herkut menevät hukkaan, jos niiden äärellä ei voi rentoutua.

Onko joskus enemmän kahvin paikka kuin maanantaiaamuna?

Paikka: kotitoimisto
Aika: maanantai
Kahvi: ihanmikävaan

Ks. otsikko. Ei mulla muuta tänään.

"Haluamme Starbucksin Suomeen"

Paikka: lento Espanjaan
Aika: iltapäiväkahviaika
Kahvi: Starbucks



Easyjet on alkanut tarjoilla lennoillaan Starbucksin kahvia. Katsokaa mikä sokeriläjä! Lentoemäntä pakkasi eteeni kuusi pussillista sokeria yhtä kahvikupillista varten.


Facebookissa on kolme Starbucksia Suomeen vaativaa ryhmää. Miksi? Starbucksin kahvihan ei oikeastaan ole yhtään sen kummempaa kuin kotona keitetty Kulta-Katriina. 


Starbucksilla on hauska logo ja pahvimukista siemailusta tulee mieleen Frendit tai Sinkkuelämää, tuotteistus ja markkinointi on hoidettu hienosti. Senkin toki myönnän, että Starbucks-sisustus on sohvine ja upottavine nojatuoleineen tällaista kaupunkihengailijaa miellyttävä, ja plussana paljon reissaavalle on, että Starbucksiin astuessaan aina tietää, mitä saa.


Näistä syistä itsekin silloin tällöin kulutan kyseisen firman palveluita. Mutta itse kahvi ja oheiset... niissä ei ole mitään erityistä. Ehkä juuri siksi noissa kolmessa Starbucksia Suomeen vaativassa Facebook-ryhmässä on jäseniä tällä hetkellä yhteensä 571.

Kahvia ja sidontaa

Paikka: Fleuriste, Punavuori

Aika: tiistai-iltapäivä

Kahvi: cafe creme (pahoitteluni, että tuosta päältä puuttuu kaksi erisuuntaista hipsua)

Ai niin, tämä blogi. Olin pari viikkoa flunssassa ja silloin ei oikein kahvi maistu. Tee valtaa silloin kahvin paikan. Nyt maistuu.

Kävelen Uudenmaankatua ja eksyn kahville kukkakauppaan. Kyseessä eivät ole sidonnanodottelukahvit, vaan pieni kahvila, jonka perällä on pieni kukkakauppa. Omistaja on ex-diplomaatti ja kahvinystäväfloristi. Täällä tarjoillaan pöytiin, kohteliaasti. Tarjolla on myös kukkaisleivoksia ja retriittejä. Olen ottamassa mustana, kiitos, mutta viereisellä pöydällä lepää oheisen kuvan mukainen installaatio ja päätän kokeilla samanlaista.

Juon suloisen pehmeää kahvia kukin ja perhosin somistellusta kupista. Katselen vastapäisen jugendlinnan roheaa kiviseinää, joka luo hyvän kontrastin ikkunalaudalle asetellulle ruusukimpulle. Kuuntelen naisia ympärilläni ja muistan, että tänään on naistenpäivä. Haluan ulos.

Ehdotus bussipysäkillä

Paikka: eräs helsinkiläinen bussipysäkki
Aika: aamulla työmatka-aikaan
Kahvi: Picnicin take away

Luulin ettei tällaista olisi kuin sarjakuvissa. Kävin tänään aamulla seuraavan keskustelun bussia odotellessani. T= joku tuntematon, M = minä.


T: Kiva ilma tänään.
M: Joo niin on.
T: Mihis sä oot menossa?
M: Töihin.
T: Mites, lähdetkö illalla ulos?
M: No en mä taida lähteä.
T: Ai sä et käy ulkona ollenkaan?


Niin. En käy ulkona ollenkaan.

Mummo, kahvi ja konttori

Paikka: Helsinki

Aika: torstaina töiden lomassa

Kahvi: suodatinkahvi

Päivän sympaattisin uutinen! YLE: Konttoriin haetaan rupattelevaa mummoa.

Willi Opitz ja Viini-lehti

Paikka: Toimisto (kyllä, bloggaan taas työpaikalla)

Aika: Tiistai-ilta klo 17.14

Kahvi: Suodatinkahvi

En liittynyt suklaakerhoon. Sen sijaan olen nyt tilannut Viini-lehden. Totesin, että kun kuitenkin luen sitä mielelläni, niin miksei sitten suoraan omasta postiluukusta kannettuna. Tosin jotain muutoksen tuulia taisi toimituksessa juuri olla, saa nähdä miten homma jatkuu.

Viime viikonloppuna maistelimme punkkuja, tuttavallisemmin punkkareita, tämä ei ole meillä mitään tiukkapipotoimintaa. Illan teemana oli pinot noir ilman mitään tarkempia rajauksia. Kuudesta pullosta voittajaksi asiantuntevan raadin käsissä, tai siis suissa, päätyi Itävallan edustaja Willi Opitz vuodelta 2008. Hinta Alkossa 16,59 euroa.

PS. Viini-lehden näytenumeron voi tilata mukavasti yhdellä eurolla. Suosittelen mitä lämpimimmin.

(Kuva: Kotijakeittio.fi)

Sunnuntai

Paikka: kotona
Aika: sunnuntai
Kahvi: suodatinkahvi

Aamukahvi on parhaimmillaan sunnuntaina ja myöhään. Hitaasti nautittuna, ihana talviaurinko seurana.

Liittyisinkö suklaakerhoon?

Paikka: Hotelli

Aika: Työmatkan hengähdystauko ennen illan edustusrientoja

Kahvi: Automaattikahvi

Facebookin sivupalkkimainos taisi lukea ajatukseni. Tekee mieli suklaata. 

Mainos houkuttelee liittymään uuteen Suklaakerhoon. Kerho tuo suklaapaketin kerran kuussa suoraan kotiovelle. 

Hyvä idea, joka hetken houkutti - varsinkin tässä suklaannälkäisessä tilassani.

Mutta silti: kiitos mutta ei kiitos. Tarvitsen suklaata useammin kuin kerran kuussa ja valmiiksi valitussa suklaapaketissa ei kuitenkaan olisi 100% mieleisiä sortteja. Toki liittyisin jos kerho lupaisi kerran kuussa laatikollisen Lindtin Crestaa, mutta siihen mahdollisuuteen en oikein jaksa uskoa.

Kerho näkyy olevan Home Enter –puulaakin keksintö. Olin Home Enterin musiikkikerhon jäsen joskus kymmenen vuotta sitten ja erottuani noin viisi vuotta sitten yritin ilmoittaa yritykselle, että voitte lopettaa myös uutiskirjeenne lähettämisen… Ei ole onnistunut vieläkään, useammasta yrityksestä huolimatta. Sähköpostia tippuu boksiini säännöllisesti edelleen.


Nykyisin ruksaan viestit systemaattisesti spämmiksi. Siitäs saatte complaint ratea korkeammaksi, hah. (Placeboa tämä toki, mutta näin tunnen hallussani olevan edes jonkin keinon vaikuttaa.)

PS. Kyseessä on firman Pohjoismaiden suurin suklaakerho. Hieno sijoitus. Onko kilpailijoita paljonkin?

Lentokenttä ja pahvimuki

Paikka: Lentokenttä

Aika: Aamukahviaika

Kahvi: Pahvimukista

Lentokenttäkahvit. Näitähän elämässäni riittää. Duunini on ajoittain aika liikkuvaista, kuten myös vapaa-aikani.

Lentoonlähtökahvit ovat aina luonteeltaan vähän sellaisia rauhattomia. Sinänsä tilanteessa on kyllä kerta toisensa jälkeen yhtä mukavasti kutitteleva lähdön fiilis. Mutta harvalta lentoasemalta löytyy oikeasti viihtyisiä kahviloita, varsinkaan suurkuluttajan vaativaan makuun sopivaa.

Helsinki-Vantaalta nolla ja hmm, ei nyt tule mieleen juuri muita kuin Zürich, jossa olisi edes jokin oikeasti viihtyisä istuskelupaikka. Loungeja ei lasketa tähän.

Lentokonekahvi on sitten luku sinänsä. Siitä kirjoittelin jo pari viikkoa sitten. Se on aina hyvää, vaikka tulisikin pahvimukissa.

PS. Kuvan kahvi on ihan oikeaa lentokenttäkahvia, vaikka mukissa lukeekin Autogrill. Hih.

Suomalaiset (taas) kahvinkulutuksen kärjessä

Paikka: Kotitoimisto
Aika: Toimistoaika
Kahvi: Suodatinkahvi

Aivan muita asioita surffaillessani törmäsin kiinnostavaan taulukkoon. Suomalaisten kahvinkulutus on vuosi toisensa jälkeen maailman huipputasoa. Tällä hetkellä kaksitoista kiloa per nuppi per vuosi. Kakkosena seuraa Norja 9,9 kilolla ja kolmosena Islanti tasan yhdeksällä kilolla. Nelosena Tanska, väliin kiilaa Hollanti ja kuudentena Ruotsi. 


Maailman suurimmat kahvinkuluttajamaat (kg/asukas/vuodessa)

TOP 10
1. Suomi 12,0
2. Norja 9,9
3. Islanti 9,0
4. Tanska 8,7
5. Alankomaat 8,4
6. Ruotsi 8,2
7. Sveitsi 7,9
8. Aruba 6,8
9. Belgia&Luxemburg 6,8
10. Kanada 6,5




Mikä selittää Pohjoismaiden kärkisijat? Pimeän talven tuoma kofeiinintarve? Kylmä ilma, lämmin juoma? Perinne ja yleinen kahvittelukulttuuri? Ska vi fika?

(Taulukko: ChartsBin statistics collector team 2011, Current Worldwide Annual Coffee Consumption per capita, ChartsBin.com, viewed 15th February, 2011)

Mitä on hyvä kahvi?

Paikka: koti

Aika: nyt

Kahvi: ei kahvia (???) !

Oho, Helsingissä on hotelli- ja ravintolamuseo. Kaikkea sitä oppii. Täytyypä pistäytyä. Törmäsin aiheeseen tässä yhteydessä: 

Café 2010. Hetkiä helsinkiläisissä kahviloissa -luentosarja

Viimevuotisesta nimestään huolimatta luentosarja pyörii myös vuoden 2011 puolella. Vielä kaksi luentoa jäljellä, toinen niistä ylihuomenna tiistaina 15.2. ja toinen maaliskuussa niinikään 15. päivä.

Ylihuomisen luennolla Turun yliopiston yleisen historian professori ja erikoistutkija Taina Syrjämaa pohtii aihetta teemalla "Kuluttamisen nautintoja. Kaakaon, kahvin ja teen eurooppalaiset vuosisadat".

Jälkimmäisen luennon teema puolestaan pureutuu siihen kaikkein tärkeimpään: Mitä on hyvä kahvi?

Tämä jäi pyörimään mielessäni. Niin, mitä oikein on hyvä kahvi? Mikä on hyvän kahvin mittari ja onko objektiivista sellaista olemassakaan?

Haluaisinko edes, että olemassa olisi jokin objektiivinen mittari, joka kertoisi minulle valmiiksi mikä kahvi on hyvää ja mikä ei?

Vuori, kahvi ja pala kakkua

Paikka: ks. kuva

Aika: aamupäivän kahvipaussi

Kahvi: tavallinen

Eräs vuori eräänä aurinkoisena aamupäivänä.

Eräs turisti sai muistutuksen aurinkorasvan tarpeellisuudesta.

Terveisin punanenä.

Pesä liikenteessä

Paikka: bussi Aika: ruuhka- Kahvi: musta, keskikoko

Poimin Rautatieaseman Robert's Coffeesta kahvin ja korvapuustin ns. mukaan ja haaron loskansekaisen vesistön halki bussiin, joka suuntaa kohti Itä-Helsinkiä. Linnoittaudun takanurkkaan ja avaan lämpöisen puustipussukan. Yleensä en pidä kahvin imemisestä millin kokoisesta reiästä muovissa, mutta juuri nyt ateriakokonaisuuteni tuntuu oikein harmoniselta. Täältä suojaisan pesän turvasta kurkin märkään ja kalsaan ulkomaailmaan.

Alppikahvia

Paikka: Alpit

Aika: Iltapäivän auringossa

Kahvi: Milchkaffee

Eipä siihen sitten kauan mennytkään, kun pääsen jo korjaamaan edellisessä postauksessa harmittelemaani arkisten kahvitilanteiden kasaumaa.

Arkinenkin kahvittelu on rattoisaa ja leppoisuudessaan mitä antoisinta, mutta joskus sitä kaipaa jotain muutakin... 

Viimeisimmän kupposeni nautiskelin oheista maisemaa katsellen. Kahvi oli maultaan täysin verratavissa maisemaan.

Suomalaisen kai kuuluu sanoa vain että "ei paha". Tai korkeintaan ihan kiva. Terkut täältä.

Eräs arkinen lauantaikahvi

Paikka: keittiö
Aika: lauantai-ilta

Kahvi: suodatinkahvi*

Tänään oli siivouspäivä. Lisäksi myös auton katsastuspäivä. Siivouksen ja katsastuksen lisäksi vielä puolikas työpäiväkin. Eli varsin ahkera ja arkinen ohjelma, näin lauantaiksi.

Juuri äsken kolmisen tuntia tietokoneella ajantajun täysin menettäneenä uurastettuani havahduin janoon ja lähdin työhuoneesta keittiöön vesilasillista hakemaan. Silmät ristissä, aivan jossain duuniasioideni maailmassa...

Keittiöön päästyäni katseeni kiinnittyi kuitenkin vesihanan sijaan välittömästi johonkin aivan muuhun: ihanaan täyteen kannulliseen kahvia, jota en osannut siellä lainkaan odottaa näkeväni! Hetken hämmennyksen jälkeen toki mieleeni palautui, että olin itse laittanut kyseisen kahvin tippumaan ennen töiden ääreen istahtamistani, silloin kolme tuntia aiemmin. Mutta unohtanut saman tien työmoodiin päästyäni.

Mikä mainio yllätys, ajattelin ja huitaisin kupillisen naamaan ihmeemmin miettimättä tai edes maistelematta. Siis sen kolme tuntia seisoneen kahvin.

Heräsi kaksi kysymystä: kuinka kahvin voi unohtaa ja kuinka kolme tuntia seisonutta sumppia voi juoda irvistelmättä?

Kumpaankaan kuinkaan en tiedä vastausta, mutta nähtävästi molempia voi.

* Hei miten tässä on tällä viikolla käynyt näin että mä kirjoitan vaan kotona hörpityistä suodatinkahveista ja Mustana, kiitos kaikista ihanista vastapaahdetuista herkuista ja Karibian suklaaunelmista!? Vai oliko se Tyynenmeren. Tasan ei käy onnen lahjat. Tilanne on korjattava pikaisesti.

Follow my blog with bloglovin

Päivän paahde

Paikka: La Torrefazione Cafe & Roastery, Aleksanterinkatu, Helsinki

Aika: perjantai-iltapäivä

Kahvi: päivän paahde, mustana

Poikkean Aleksin kahvilapaahtimoon, menen tiskille tilaamaan ja luen liitutaulusta: "Go moron!" Testataanko täällä jotain aivan uudenlaista palvelukonseptia? Tarkemmin katsottuna siinä kuitenkin lukee päivän kahvisekoituksen nimi, Go'morron. Yritetäänkö siinä toivottaa hyvää huomenta solvaamisen sijaan vai viitataanko siinä raamatulliseen turmelukseen, johon nautintoaineet ovat portti? Tak'detsamma, otan sitten sitä, vaikka se paahdetaankin kaukana, ainakin kilometrin päässä Punavuoressa. Vain espresso paahdetaan täällä. Mainiota on kuitenkin, että jotain täällä paahdetaan. Se takaa oikean tuoksun.

Mustana, kiitos. Tyttö kysyy, tuleeko maitovaralla, mutta hymähtää saman tien kysymykselleen. Toisaalta varahan se vain onkin, totean. Jos vaikka hetken pöydässä kuppia tuijotettuaan alkaisi hurjasti tehdä mieli maitoa, niin minkäs teet, ellet ole älynnyt ottaa maitovaralla. Tyttö ei aivan ymmärrä huumoriani.

Istun toisen kerroksen näyteikkunaan, ison lampun alle, korkealle tuolille, jonka takana on seinässä laatta: "Roasters wife's place". Panen merkille yhden puuttuvan heittomerkin. Näistä ikkunapaikoista olen usein ajatellut ohi kävellessäni, miksi kukaan haluaisi istua juuri siinä: alttiina, häikäistynä ja naurunalaisena. Morons! Halvatun kuuma tässä parrasvaloissa tuleekin. Asiakkaita ainakin paahdetaan.

Riisuudun t-paitasilleni ja katselen räntäsateessa tarpovia. Kansalaisista selvästi näkee, että on perjantai-iltapäivä, tai ainakin kuvittelen niin. Kahvi on tuoretta ja sopivan vahvaa. Kuppi on iso, valkoinen ja rehti. Myös parmankinkku-mozzarella-rucola-tomaatti-pesto -ciabatta keventää tunnelmiani ja banaani-mansikka-mustaherukka-jugurtti -smoothie saa lopullisesti viikonlopun alkamaan.

Metrokahvia tarjolla

Paikka: metro
Aika: heti kun ehdin
Kahvi: se mitä tarjotaan

Kahvivaunu Helsingin metrossa. Tätä täytyy testata.

Zzz...

Paikka: keittiö

Aika: aikainen

Kahvi: suodatinkahvi

Jahas, tässä ja nyt minulla onkin kädessäni vuoden aikaisin aamukahvi.

Helmikuun toisena päivänä on vielä helppo sanoa näin, kun ohjelmassa ei ole ollut tämän vuoden ensimmäisen kuukauden aikana vielä yhtään aamuviiden lähtöä lentokentälle tai muuta pakottavaa syytä olla jalkeilla kukonlaulun aikaan.

Tiskikonekin jo hurisee. Omituisen aktiivista tähän vuorokaudenaikaan. Kello 6.30! Tässä vaiheessa yöunien kuuluu olla vielä mukavasti puolivälin paikkeilla. Oikeastaan haluaisin kutsua tätä yökahviksi. 

Eipä muuta tällä erää. Halusin vain rekisteröidä ja tallentaa tämän äärimmäisen poikkeuksellisen tapahtuman myös kirjallisessa muodossa. Palataan varsinaiseen asiaan sitten kun sitä on.

Tervetuloa muuten kaikille lukijoille. Näytätte Bloggerin tilastojen mukaan pikkuhiljaa tänne löytävän.

Grand cru -aamuespressoa

Paikka: kotitoimisto

Aika: maanantaiaamu

Kahvi: Nespresso Rosabaya de Colombia

Toimisto se on kotitoimistokin. Sellaisessa alkaa aamuni tänään mandariinilla ja tuoreella espressolla. Tässä tapauksessa tarkemmin sanottuna Nespressolla.

Oikeastaan firman tapa kaapata yleisnimiä yhden tavun muutoksella omiksi tuotenimikseen on aika ärsyttävä: Nespresso, Nestea, Nescafé.

Nespresso on kuitenkin parempaa kuin mikään muu kone-espresso, joten tämä nimien lievä henkinen hiertäminen ei saa luopumaan tuotteen käytöstä.

Lisää kognitiivista dissonanssia Nespresso-kupilliseni nautiskeluun tuovat tosin muistikuvat aikanaan lueskelemani ylikansallisten yritysten pahislistoista, joilla Nestlé taisi komeilla aika korkealla. Boikotoida kai piti. Pitääkö vieläkin, vai onko firma parantanut tapansa – en tiedä. Olen tullut kolmekymppiseksi, maltillistunut maailmanparannuksessani ja tippunut kärryiltä. Nykyisin otan kantaa toisentyyppisillä kulutusvalinnoilla.

Sitä paitsi George Clooneykin juo Nespressoa, komeilee oikein mainoksissakin, ja eikös George Clooney ole nykyisin vähän kuin elokuvamaailman Bono? Yhteiskunnallisesti valveutunut ja tietoinen esikuvaroolistaan, ohjaa kantaaottavia elokuvia siinä missä Bono puhuu Amnestysta ja ihmisoikeuksista. Oikein kelvollinen mallikuva siis myös espressonkulutukseen, eikö? Ei kai George Clooney poseeraisi mainoskasvona tuotteelle, johon ei oikeasti uskoisi, eihän?

Jos espresso on grand cru, niin kuinka siihen edes voisi olla uskomatta?

Hienoa markkinointia siis. Kuten huomaatte, olen syönyt kaikki syötit. Tai siis juonut. Ja tässä jaan sen vielä blogissakin. Taidanpa hakea toisen kupin.

Vitriinisuklaata, kahvia ja kaksi vettä

Paikka: Valrhona Chocolate Shop, Kämp Galleria, Helsinki

Aika: ennen viittä, kiireettä ennen kuuden sulkemisaikaa

Kahvi: musta

Kahvini pyydän mustana, mutta tykösuklaan valitseminen sille on haastavaa. Kardemummakahvilla maustetut suklaaganachet katselevat minua anovasti säihkyvästä vitriinistään. Vai ehkä sittenkin pari piikkipalloa, joiden sisällä valkosuklaakuori pidättelee armanjakkia?

Punnitsen vaihtoehtoja kuin olisin kultasepänliikkeessä ostoksilla. Päädyn eri suklaamousseista ja karamellisoiduista hedelmistä kiehtovasti kerrostettuun pikku lasilliseen, jonka pinnalla on kultainen helmi.

Kahvi on viikon parasta. Suklaalasillinen on raikas tuulahdus trooppisilta Tyynenmeren saarilta.

Kun olemme nauttineet (ja maksaneet) ostoksemme ja vain jääneet pöytään juttelemaan, tarjoilija (myyjä) tulee keräämään astiamme pois ja kysyy, haluaisimmeko toiset lasilliset vettä. Kyllä, kiitos. Juuri tällaiset pienet asiat voivat tehdä hyvästä palvelusta täydellistä. Kustannukset ovat olemattomat, mutta asiakkaalle jää hyvä mieli.

Lennolla kahvi tulee tarpeeseen

Paikka: lentokone

Aika: lennolla

Kahvi: lentokonekahvi

Lentokonekahvi. Huhut kertovat, että se on veteen sekoitettua pikajauhetta. Tietona en voi tätä asiaa ilmaista, sillä kukaanhan ei koskaan näe, mistä lentokonekahvi tulee. Paitsi siitä kannusta emojen kärrystä.

Lentokonekahvi on yleensä pikakahviksi yllättävän hyvää. Ja vaikkei se aina olisikaan hyvää, niin lentokonekahvi tulee yleensä tarpeeseen. Jos ei muuten, niin tarjoten edes hetkeksi tekemistä matkan taittuessa yläilmoissa matkustajan mielestä aina hitaammin kuin haluaisi.

Lentokonekahvissa parasta on, että se on heti juomalämpöistä. Ainakin suurimmalla osalla lentoyhtiöistä. Air Berlinillä ei, EasyJetillä ei. Blue1:llä on ja Finnairilla on. Jatkanko listaa? Tämähän on toki paljon olennaisempi piirre lentoyhtiön palvelussa kuin esimerkiksi ruoan laatu.

Arjen tärkeitä yksityiskohtia - pääseekö kahvia hörppäämään heti ja pitääkö pelätä että ilmakuopan sattuessa saa polttavaa kaffea syliinsä.

Aasinsilta erääseen toiseen lentokonejuomaan: olkaa kilttejä ja lopettakaa Bloody Maryn tilaaminen lentokoneessa. Kun ette te pidä siitä kuitenkaan. Ettekä missään muissa olosuhteissa tilaisi Bloody Marya, eikö niin? Luulette vain että lentokoneessa ”kuuluu” tehdä niin. Ei kuulu. Bloody Mary on pahaa.

Bloody Mary on so last season, että siitä melkein on tullut jo retroa.

Retrostatuksen tasolla ei kuitenkaan aivan vielä olla, joten ainoa, mitä Bloody Maryn tilauksella toistaiseksi saavutatte, on kanssamatkustajienne hiljainen huvittuneisuus. Mikä toki on tavallaan positiivista sekin.

Päivän ensimmäinen ateria toimistolla

Paikka: toimisto

Aika: klo 13

Kahvi: automaatticappuccino

Painan nappia, jossa lukee cappuccino. Sillä aikaa kun menninkäinen automaatin sisällä alkaa laitella pannua tulelle, otan kahvihuoneen pöydällä olevasta korista työsuhde-Kismetin. Sihteerimme on ollut tällä viikolla luova ja perjantaijäätelön tilalla on ritisevä vierailija, jonka toiseen päähän ehdinkin jo upottaa hampaani ennen kuin menninkäinen huudahtaa falsetissa, niin kutsuvasti kuin kykenee: "piip piip". Siemaisen kahvinomaista juomaa palanpainikkeeksi ja verensokerini alkaa kohota nollasta humisten. Tuntuu lapsekkaalta.

Tiesittekö muuten, että keskivertokahviautomaatin sisällä on kolme pönttöä, joista yhdessä lukee kahvi, yhdessä kaakao ja yhdessä maitojauhe? Valintapaneelissa sen sijaan on pitkä rivi toisen toistaan houkuttelevampia painikkeita tyylikkäine valoineen ja kuvituksineen. Niistä kun sitten valitsee ihan minkä tahansa non-decaf-wiener-choco-java-latte-macchiaton, niin kuppiinpa lorahtaa sekoitus noista kolmesta, vedellä höystettynä. Tällä kertaa menninkäinen mittasi minulle 2,5, 6,4 ja 6,0 grammaa kutakin.

Aika monen firman liikeidea on analoginen kahviautomaatin toiminnan kanssa. (Meidän firmaan tämä kuitenkaan ei päde.)

Toimistolla kello 9.55

Paikka: toimisto
Aika: aikainen
Kahvi: suodatinkahvi


Kahvinkeittimen ääni on parasta toimistoaamussa.

Kun ääni vähitellen muuttuu ihanaksi aisteja kutittelevaksi tuoksuksi, alkaa hitaan herääjän joka-aamuinen zombietila vähitellen sallia myös muiden virikkeiden vastaanoton. Ennen aamukahvia kaikki selviäminen on robottimaista suorittamista.

Siinä vaiheessa, kun tuoksujen lisäksi on päästy aistimaan jo makua, saattaa kanssani mahdollisesti kannattaa jo keskustella ja havainnot ympäröivästä maailmasta johtavat vastavuoroisiin reaktioihin.

Fiksu kuitenkin odottaa vielä toisen kupin verran.

Ensimmäiset blogikahvit

Paikka: Soffa, Helsinki
Aika: Keskiviikkoiltana peruuntuneen palaverin tilalla
Kahvi: Maidolla, ei sokeria. Ja mustana kiitos.


Syntyi ajatus kahviblogista. Tässä se on. Tervetuloa.