Grand cru -aamuespressoa

Paikka: kotitoimisto

Aika: maanantaiaamu

Kahvi: Nespresso Rosabaya de Colombia

Toimisto se on kotitoimistokin. Sellaisessa alkaa aamuni tänään mandariinilla ja tuoreella espressolla. Tässä tapauksessa tarkemmin sanottuna Nespressolla.

Oikeastaan firman tapa kaapata yleisnimiä yhden tavun muutoksella omiksi tuotenimikseen on aika ärsyttävä: Nespresso, Nestea, Nescafé.

Nespresso on kuitenkin parempaa kuin mikään muu kone-espresso, joten tämä nimien lievä henkinen hiertäminen ei saa luopumaan tuotteen käytöstä.

Lisää kognitiivista dissonanssia Nespresso-kupilliseni nautiskeluun tuovat tosin muistikuvat aikanaan lueskelemani ylikansallisten yritysten pahislistoista, joilla Nestlé taisi komeilla aika korkealla. Boikotoida kai piti. Pitääkö vieläkin, vai onko firma parantanut tapansa – en tiedä. Olen tullut kolmekymppiseksi, maltillistunut maailmanparannuksessani ja tippunut kärryiltä. Nykyisin otan kantaa toisentyyppisillä kulutusvalinnoilla.

Sitä paitsi George Clooneykin juo Nespressoa, komeilee oikein mainoksissakin, ja eikös George Clooney ole nykyisin vähän kuin elokuvamaailman Bono? Yhteiskunnallisesti valveutunut ja tietoinen esikuvaroolistaan, ohjaa kantaaottavia elokuvia siinä missä Bono puhuu Amnestysta ja ihmisoikeuksista. Oikein kelvollinen mallikuva siis myös espressonkulutukseen, eikö? Ei kai George Clooney poseeraisi mainoskasvona tuotteelle, johon ei oikeasti uskoisi, eihän?

Jos espresso on grand cru, niin kuinka siihen edes voisi olla uskomatta?

Hienoa markkinointia siis. Kuten huomaatte, olen syönyt kaikki syötit. Tai siis juonut. Ja tässä jaan sen vielä blogissakin. Taidanpa hakea toisen kupin.