Paikka: keittiö
Aika: lauantai-ilta
Tänään oli siivouspäivä. Lisäksi myös auton katsastuspäivä. Siivouksen ja katsastuksen lisäksi vielä puolikas työpäiväkin. Eli varsin ahkera ja arkinen ohjelma, näin lauantaiksi.
Juuri äsken kolmisen tuntia tietokoneella ajantajun täysin menettäneenä uurastettuani havahduin janoon ja lähdin työhuoneesta keittiöön vesilasillista hakemaan. Silmät ristissä, aivan jossain duuniasioideni maailmassa...
Keittiöön päästyäni katseeni kiinnittyi kuitenkin vesihanan sijaan välittömästi johonkin aivan muuhun: ihanaan täyteen kannulliseen kahvia, jota en osannut siellä lainkaan odottaa näkeväni! Hetken hämmennyksen jälkeen toki mieleeni palautui, että olin itse laittanut kyseisen kahvin tippumaan ennen töiden ääreen istahtamistani, silloin kolme tuntia aiemmin. Mutta unohtanut saman tien työmoodiin päästyäni.
Mikä mainio yllätys, ajattelin ja huitaisin kupillisen naamaan ihmeemmin miettimättä tai edes maistelematta. Siis sen kolme tuntia seisoneen kahvin.
Heräsi kaksi kysymystä: kuinka kahvin voi unohtaa ja kuinka kolme tuntia seisonutta sumppia voi juoda irvistelmättä?
Kumpaankaan kuinkaan en tiedä vastausta, mutta nähtävästi molempia voi.
* Hei miten tässä on tällä viikolla käynyt näin että mä kirjoitan vaan kotona hörpityistä suodatinkahveista ja Mustana, kiitos kaikista ihanista vastapaahdetuista herkuista ja Karibian suklaaunelmista!? Vai oliko se Tyynenmeren. Tasan ei käy onnen lahjat. Tilanne on korjattava pikaisesti.
Aika: lauantai-ilta
Kahvi: suodatinkahvi*
Tänään oli siivouspäivä. Lisäksi myös auton katsastuspäivä. Siivouksen ja katsastuksen lisäksi vielä puolikas työpäiväkin. Eli varsin ahkera ja arkinen ohjelma, näin lauantaiksi.
Juuri äsken kolmisen tuntia tietokoneella ajantajun täysin menettäneenä uurastettuani havahduin janoon ja lähdin työhuoneesta keittiöön vesilasillista hakemaan. Silmät ristissä, aivan jossain duuniasioideni maailmassa...
Keittiöön päästyäni katseeni kiinnittyi kuitenkin vesihanan sijaan välittömästi johonkin aivan muuhun: ihanaan täyteen kannulliseen kahvia, jota en osannut siellä lainkaan odottaa näkeväni! Hetken hämmennyksen jälkeen toki mieleeni palautui, että olin itse laittanut kyseisen kahvin tippumaan ennen töiden ääreen istahtamistani, silloin kolme tuntia aiemmin. Mutta unohtanut saman tien työmoodiin päästyäni.
Mikä mainio yllätys, ajattelin ja huitaisin kupillisen naamaan ihmeemmin miettimättä tai edes maistelematta. Siis sen kolme tuntia seisoneen kahvin.
Heräsi kaksi kysymystä: kuinka kahvin voi unohtaa ja kuinka kolme tuntia seisonutta sumppia voi juoda irvistelmättä?
Kumpaankaan kuinkaan en tiedä vastausta, mutta nähtävästi molempia voi.
* Hei miten tässä on tällä viikolla käynyt näin että mä kirjoitan vaan kotona hörpityistä suodatinkahveista ja Mustana, kiitos kaikista ihanista vastapaahdetuista herkuista ja Karibian suklaaunelmista!? Vai oliko se Tyynenmeren. Tasan ei käy onnen lahjat. Tilanne on korjattava pikaisesti.
Follow my blog with bloglovin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maistuisiko kupponen?