Sunnuntai

Paikka: kotona
Aika: sunnuntai
Kahvi: suodatinkahvi

Aamukahvi on parhaimmillaan sunnuntaina ja myöhään. Hitaasti nautittuna, ihana talviaurinko seurana.

Liittyisinkö suklaakerhoon?

Paikka: Hotelli

Aika: Työmatkan hengähdystauko ennen illan edustusrientoja

Kahvi: Automaattikahvi

Facebookin sivupalkkimainos taisi lukea ajatukseni. Tekee mieli suklaata. 

Mainos houkuttelee liittymään uuteen Suklaakerhoon. Kerho tuo suklaapaketin kerran kuussa suoraan kotiovelle. 

Hyvä idea, joka hetken houkutti - varsinkin tässä suklaannälkäisessä tilassani.

Mutta silti: kiitos mutta ei kiitos. Tarvitsen suklaata useammin kuin kerran kuussa ja valmiiksi valitussa suklaapaketissa ei kuitenkaan olisi 100% mieleisiä sortteja. Toki liittyisin jos kerho lupaisi kerran kuussa laatikollisen Lindtin Crestaa, mutta siihen mahdollisuuteen en oikein jaksa uskoa.

Kerho näkyy olevan Home Enter –puulaakin keksintö. Olin Home Enterin musiikkikerhon jäsen joskus kymmenen vuotta sitten ja erottuani noin viisi vuotta sitten yritin ilmoittaa yritykselle, että voitte lopettaa myös uutiskirjeenne lähettämisen… Ei ole onnistunut vieläkään, useammasta yrityksestä huolimatta. Sähköpostia tippuu boksiini säännöllisesti edelleen.


Nykyisin ruksaan viestit systemaattisesti spämmiksi. Siitäs saatte complaint ratea korkeammaksi, hah. (Placeboa tämä toki, mutta näin tunnen hallussani olevan edes jonkin keinon vaikuttaa.)

PS. Kyseessä on firman Pohjoismaiden suurin suklaakerho. Hieno sijoitus. Onko kilpailijoita paljonkin?

Lentokenttä ja pahvimuki

Paikka: Lentokenttä

Aika: Aamukahviaika

Kahvi: Pahvimukista

Lentokenttäkahvit. Näitähän elämässäni riittää. Duunini on ajoittain aika liikkuvaista, kuten myös vapaa-aikani.

Lentoonlähtökahvit ovat aina luonteeltaan vähän sellaisia rauhattomia. Sinänsä tilanteessa on kyllä kerta toisensa jälkeen yhtä mukavasti kutitteleva lähdön fiilis. Mutta harvalta lentoasemalta löytyy oikeasti viihtyisiä kahviloita, varsinkaan suurkuluttajan vaativaan makuun sopivaa.

Helsinki-Vantaalta nolla ja hmm, ei nyt tule mieleen juuri muita kuin Zürich, jossa olisi edes jokin oikeasti viihtyisä istuskelupaikka. Loungeja ei lasketa tähän.

Lentokonekahvi on sitten luku sinänsä. Siitä kirjoittelin jo pari viikkoa sitten. Se on aina hyvää, vaikka tulisikin pahvimukissa.

PS. Kuvan kahvi on ihan oikeaa lentokenttäkahvia, vaikka mukissa lukeekin Autogrill. Hih.

Suomalaiset (taas) kahvinkulutuksen kärjessä

Paikka: Kotitoimisto
Aika: Toimistoaika
Kahvi: Suodatinkahvi

Aivan muita asioita surffaillessani törmäsin kiinnostavaan taulukkoon. Suomalaisten kahvinkulutus on vuosi toisensa jälkeen maailman huipputasoa. Tällä hetkellä kaksitoista kiloa per nuppi per vuosi. Kakkosena seuraa Norja 9,9 kilolla ja kolmosena Islanti tasan yhdeksällä kilolla. Nelosena Tanska, väliin kiilaa Hollanti ja kuudentena Ruotsi. 


Maailman suurimmat kahvinkuluttajamaat (kg/asukas/vuodessa)

TOP 10
1. Suomi 12,0
2. Norja 9,9
3. Islanti 9,0
4. Tanska 8,7
5. Alankomaat 8,4
6. Ruotsi 8,2
7. Sveitsi 7,9
8. Aruba 6,8
9. Belgia&Luxemburg 6,8
10. Kanada 6,5




Mikä selittää Pohjoismaiden kärkisijat? Pimeän talven tuoma kofeiinintarve? Kylmä ilma, lämmin juoma? Perinne ja yleinen kahvittelukulttuuri? Ska vi fika?

(Taulukko: ChartsBin statistics collector team 2011, Current Worldwide Annual Coffee Consumption per capita, ChartsBin.com, viewed 15th February, 2011)

Mitä on hyvä kahvi?

Paikka: koti

Aika: nyt

Kahvi: ei kahvia (???) !

Oho, Helsingissä on hotelli- ja ravintolamuseo. Kaikkea sitä oppii. Täytyypä pistäytyä. Törmäsin aiheeseen tässä yhteydessä: 

Café 2010. Hetkiä helsinkiläisissä kahviloissa -luentosarja

Viimevuotisesta nimestään huolimatta luentosarja pyörii myös vuoden 2011 puolella. Vielä kaksi luentoa jäljellä, toinen niistä ylihuomenna tiistaina 15.2. ja toinen maaliskuussa niinikään 15. päivä.

Ylihuomisen luennolla Turun yliopiston yleisen historian professori ja erikoistutkija Taina Syrjämaa pohtii aihetta teemalla "Kuluttamisen nautintoja. Kaakaon, kahvin ja teen eurooppalaiset vuosisadat".

Jälkimmäisen luennon teema puolestaan pureutuu siihen kaikkein tärkeimpään: Mitä on hyvä kahvi?

Tämä jäi pyörimään mielessäni. Niin, mitä oikein on hyvä kahvi? Mikä on hyvän kahvin mittari ja onko objektiivista sellaista olemassakaan?

Haluaisinko edes, että olemassa olisi jokin objektiivinen mittari, joka kertoisi minulle valmiiksi mikä kahvi on hyvää ja mikä ei?

Vuori, kahvi ja pala kakkua

Paikka: ks. kuva

Aika: aamupäivän kahvipaussi

Kahvi: tavallinen

Eräs vuori eräänä aurinkoisena aamupäivänä.

Eräs turisti sai muistutuksen aurinkorasvan tarpeellisuudesta.

Terveisin punanenä.

Pesä liikenteessä

Paikka: bussi Aika: ruuhka- Kahvi: musta, keskikoko

Poimin Rautatieaseman Robert's Coffeesta kahvin ja korvapuustin ns. mukaan ja haaron loskansekaisen vesistön halki bussiin, joka suuntaa kohti Itä-Helsinkiä. Linnoittaudun takanurkkaan ja avaan lämpöisen puustipussukan. Yleensä en pidä kahvin imemisestä millin kokoisesta reiästä muovissa, mutta juuri nyt ateriakokonaisuuteni tuntuu oikein harmoniselta. Täältä suojaisan pesän turvasta kurkin märkään ja kalsaan ulkomaailmaan.

Alppikahvia

Paikka: Alpit

Aika: Iltapäivän auringossa

Kahvi: Milchkaffee

Eipä siihen sitten kauan mennytkään, kun pääsen jo korjaamaan edellisessä postauksessa harmittelemaani arkisten kahvitilanteiden kasaumaa.

Arkinenkin kahvittelu on rattoisaa ja leppoisuudessaan mitä antoisinta, mutta joskus sitä kaipaa jotain muutakin... 

Viimeisimmän kupposeni nautiskelin oheista maisemaa katsellen. Kahvi oli maultaan täysin verratavissa maisemaan.

Suomalaisen kai kuuluu sanoa vain että "ei paha". Tai korkeintaan ihan kiva. Terkut täältä.

Eräs arkinen lauantaikahvi

Paikka: keittiö
Aika: lauantai-ilta

Kahvi: suodatinkahvi*

Tänään oli siivouspäivä. Lisäksi myös auton katsastuspäivä. Siivouksen ja katsastuksen lisäksi vielä puolikas työpäiväkin. Eli varsin ahkera ja arkinen ohjelma, näin lauantaiksi.

Juuri äsken kolmisen tuntia tietokoneella ajantajun täysin menettäneenä uurastettuani havahduin janoon ja lähdin työhuoneesta keittiöön vesilasillista hakemaan. Silmät ristissä, aivan jossain duuniasioideni maailmassa...

Keittiöön päästyäni katseeni kiinnittyi kuitenkin vesihanan sijaan välittömästi johonkin aivan muuhun: ihanaan täyteen kannulliseen kahvia, jota en osannut siellä lainkaan odottaa näkeväni! Hetken hämmennyksen jälkeen toki mieleeni palautui, että olin itse laittanut kyseisen kahvin tippumaan ennen töiden ääreen istahtamistani, silloin kolme tuntia aiemmin. Mutta unohtanut saman tien työmoodiin päästyäni.

Mikä mainio yllätys, ajattelin ja huitaisin kupillisen naamaan ihmeemmin miettimättä tai edes maistelematta. Siis sen kolme tuntia seisoneen kahvin.

Heräsi kaksi kysymystä: kuinka kahvin voi unohtaa ja kuinka kolme tuntia seisonutta sumppia voi juoda irvistelmättä?

Kumpaankaan kuinkaan en tiedä vastausta, mutta nähtävästi molempia voi.

* Hei miten tässä on tällä viikolla käynyt näin että mä kirjoitan vaan kotona hörpityistä suodatinkahveista ja Mustana, kiitos kaikista ihanista vastapaahdetuista herkuista ja Karibian suklaaunelmista!? Vai oliko se Tyynenmeren. Tasan ei käy onnen lahjat. Tilanne on korjattava pikaisesti.

Follow my blog with bloglovin

Päivän paahde

Paikka: La Torrefazione Cafe & Roastery, Aleksanterinkatu, Helsinki

Aika: perjantai-iltapäivä

Kahvi: päivän paahde, mustana

Poikkean Aleksin kahvilapaahtimoon, menen tiskille tilaamaan ja luen liitutaulusta: "Go moron!" Testataanko täällä jotain aivan uudenlaista palvelukonseptia? Tarkemmin katsottuna siinä kuitenkin lukee päivän kahvisekoituksen nimi, Go'morron. Yritetäänkö siinä toivottaa hyvää huomenta solvaamisen sijaan vai viitataanko siinä raamatulliseen turmelukseen, johon nautintoaineet ovat portti? Tak'detsamma, otan sitten sitä, vaikka se paahdetaankin kaukana, ainakin kilometrin päässä Punavuoressa. Vain espresso paahdetaan täällä. Mainiota on kuitenkin, että jotain täällä paahdetaan. Se takaa oikean tuoksun.

Mustana, kiitos. Tyttö kysyy, tuleeko maitovaralla, mutta hymähtää saman tien kysymykselleen. Toisaalta varahan se vain onkin, totean. Jos vaikka hetken pöydässä kuppia tuijotettuaan alkaisi hurjasti tehdä mieli maitoa, niin minkäs teet, ellet ole älynnyt ottaa maitovaralla. Tyttö ei aivan ymmärrä huumoriani.

Istun toisen kerroksen näyteikkunaan, ison lampun alle, korkealle tuolille, jonka takana on seinässä laatta: "Roasters wife's place". Panen merkille yhden puuttuvan heittomerkin. Näistä ikkunapaikoista olen usein ajatellut ohi kävellessäni, miksi kukaan haluaisi istua juuri siinä: alttiina, häikäistynä ja naurunalaisena. Morons! Halvatun kuuma tässä parrasvaloissa tuleekin. Asiakkaita ainakin paahdetaan.

Riisuudun t-paitasilleni ja katselen räntäsateessa tarpovia. Kansalaisista selvästi näkee, että on perjantai-iltapäivä, tai ainakin kuvittelen niin. Kahvi on tuoretta ja sopivan vahvaa. Kuppi on iso, valkoinen ja rehti. Myös parmankinkku-mozzarella-rucola-tomaatti-pesto -ciabatta keventää tunnelmiani ja banaani-mansikka-mustaherukka-jugurtti -smoothie saa lopullisesti viikonlopun alkamaan.

Metrokahvia tarjolla

Paikka: metro
Aika: heti kun ehdin
Kahvi: se mitä tarjotaan

Kahvivaunu Helsingin metrossa. Tätä täytyy testata.

Zzz...

Paikka: keittiö

Aika: aikainen

Kahvi: suodatinkahvi

Jahas, tässä ja nyt minulla onkin kädessäni vuoden aikaisin aamukahvi.

Helmikuun toisena päivänä on vielä helppo sanoa näin, kun ohjelmassa ei ole ollut tämän vuoden ensimmäisen kuukauden aikana vielä yhtään aamuviiden lähtöä lentokentälle tai muuta pakottavaa syytä olla jalkeilla kukonlaulun aikaan.

Tiskikonekin jo hurisee. Omituisen aktiivista tähän vuorokaudenaikaan. Kello 6.30! Tässä vaiheessa yöunien kuuluu olla vielä mukavasti puolivälin paikkeilla. Oikeastaan haluaisin kutsua tätä yökahviksi. 

Eipä muuta tällä erää. Halusin vain rekisteröidä ja tallentaa tämän äärimmäisen poikkeuksellisen tapahtuman myös kirjallisessa muodossa. Palataan varsinaiseen asiaan sitten kun sitä on.

Tervetuloa muuten kaikille lukijoille. Näytätte Bloggerin tilastojen mukaan pikkuhiljaa tänne löytävän.