Grand cru -aamuespressoa

Paikka: kotitoimisto

Aika: maanantaiaamu

Kahvi: Nespresso Rosabaya de Colombia

Toimisto se on kotitoimistokin. Sellaisessa alkaa aamuni tänään mandariinilla ja tuoreella espressolla. Tässä tapauksessa tarkemmin sanottuna Nespressolla.

Oikeastaan firman tapa kaapata yleisnimiä yhden tavun muutoksella omiksi tuotenimikseen on aika ärsyttävä: Nespresso, Nestea, Nescafé.

Nespresso on kuitenkin parempaa kuin mikään muu kone-espresso, joten tämä nimien lievä henkinen hiertäminen ei saa luopumaan tuotteen käytöstä.

Lisää kognitiivista dissonanssia Nespresso-kupilliseni nautiskeluun tuovat tosin muistikuvat aikanaan lueskelemani ylikansallisten yritysten pahislistoista, joilla Nestlé taisi komeilla aika korkealla. Boikotoida kai piti. Pitääkö vieläkin, vai onko firma parantanut tapansa – en tiedä. Olen tullut kolmekymppiseksi, maltillistunut maailmanparannuksessani ja tippunut kärryiltä. Nykyisin otan kantaa toisentyyppisillä kulutusvalinnoilla.

Sitä paitsi George Clooneykin juo Nespressoa, komeilee oikein mainoksissakin, ja eikös George Clooney ole nykyisin vähän kuin elokuvamaailman Bono? Yhteiskunnallisesti valveutunut ja tietoinen esikuvaroolistaan, ohjaa kantaaottavia elokuvia siinä missä Bono puhuu Amnestysta ja ihmisoikeuksista. Oikein kelvollinen mallikuva siis myös espressonkulutukseen, eikö? Ei kai George Clooney poseeraisi mainoskasvona tuotteelle, johon ei oikeasti uskoisi, eihän?

Jos espresso on grand cru, niin kuinka siihen edes voisi olla uskomatta?

Hienoa markkinointia siis. Kuten huomaatte, olen syönyt kaikki syötit. Tai siis juonut. Ja tässä jaan sen vielä blogissakin. Taidanpa hakea toisen kupin.

Vitriinisuklaata, kahvia ja kaksi vettä

Paikka: Valrhona Chocolate Shop, Kämp Galleria, Helsinki

Aika: ennen viittä, kiireettä ennen kuuden sulkemisaikaa

Kahvi: musta

Kahvini pyydän mustana, mutta tykösuklaan valitseminen sille on haastavaa. Kardemummakahvilla maustetut suklaaganachet katselevat minua anovasti säihkyvästä vitriinistään. Vai ehkä sittenkin pari piikkipalloa, joiden sisällä valkosuklaakuori pidättelee armanjakkia?

Punnitsen vaihtoehtoja kuin olisin kultasepänliikkeessä ostoksilla. Päädyn eri suklaamousseista ja karamellisoiduista hedelmistä kiehtovasti kerrostettuun pikku lasilliseen, jonka pinnalla on kultainen helmi.

Kahvi on viikon parasta. Suklaalasillinen on raikas tuulahdus trooppisilta Tyynenmeren saarilta.

Kun olemme nauttineet (ja maksaneet) ostoksemme ja vain jääneet pöytään juttelemaan, tarjoilija (myyjä) tulee keräämään astiamme pois ja kysyy, haluaisimmeko toiset lasilliset vettä. Kyllä, kiitos. Juuri tällaiset pienet asiat voivat tehdä hyvästä palvelusta täydellistä. Kustannukset ovat olemattomat, mutta asiakkaalle jää hyvä mieli.

Lennolla kahvi tulee tarpeeseen

Paikka: lentokone

Aika: lennolla

Kahvi: lentokonekahvi

Lentokonekahvi. Huhut kertovat, että se on veteen sekoitettua pikajauhetta. Tietona en voi tätä asiaa ilmaista, sillä kukaanhan ei koskaan näe, mistä lentokonekahvi tulee. Paitsi siitä kannusta emojen kärrystä.

Lentokonekahvi on yleensä pikakahviksi yllättävän hyvää. Ja vaikkei se aina olisikaan hyvää, niin lentokonekahvi tulee yleensä tarpeeseen. Jos ei muuten, niin tarjoten edes hetkeksi tekemistä matkan taittuessa yläilmoissa matkustajan mielestä aina hitaammin kuin haluaisi.

Lentokonekahvissa parasta on, että se on heti juomalämpöistä. Ainakin suurimmalla osalla lentoyhtiöistä. Air Berlinillä ei, EasyJetillä ei. Blue1:llä on ja Finnairilla on. Jatkanko listaa? Tämähän on toki paljon olennaisempi piirre lentoyhtiön palvelussa kuin esimerkiksi ruoan laatu.

Arjen tärkeitä yksityiskohtia - pääseekö kahvia hörppäämään heti ja pitääkö pelätä että ilmakuopan sattuessa saa polttavaa kaffea syliinsä.

Aasinsilta erääseen toiseen lentokonejuomaan: olkaa kilttejä ja lopettakaa Bloody Maryn tilaaminen lentokoneessa. Kun ette te pidä siitä kuitenkaan. Ettekä missään muissa olosuhteissa tilaisi Bloody Marya, eikö niin? Luulette vain että lentokoneessa ”kuuluu” tehdä niin. Ei kuulu. Bloody Mary on pahaa.

Bloody Mary on so last season, että siitä melkein on tullut jo retroa.

Retrostatuksen tasolla ei kuitenkaan aivan vielä olla, joten ainoa, mitä Bloody Maryn tilauksella toistaiseksi saavutatte, on kanssamatkustajienne hiljainen huvittuneisuus. Mikä toki on tavallaan positiivista sekin.

Päivän ensimmäinen ateria toimistolla

Paikka: toimisto

Aika: klo 13

Kahvi: automaatticappuccino

Painan nappia, jossa lukee cappuccino. Sillä aikaa kun menninkäinen automaatin sisällä alkaa laitella pannua tulelle, otan kahvihuoneen pöydällä olevasta korista työsuhde-Kismetin. Sihteerimme on ollut tällä viikolla luova ja perjantaijäätelön tilalla on ritisevä vierailija, jonka toiseen päähän ehdinkin jo upottaa hampaani ennen kuin menninkäinen huudahtaa falsetissa, niin kutsuvasti kuin kykenee: "piip piip". Siemaisen kahvinomaista juomaa palanpainikkeeksi ja verensokerini alkaa kohota nollasta humisten. Tuntuu lapsekkaalta.

Tiesittekö muuten, että keskivertokahviautomaatin sisällä on kolme pönttöä, joista yhdessä lukee kahvi, yhdessä kaakao ja yhdessä maitojauhe? Valintapaneelissa sen sijaan on pitkä rivi toisen toistaan houkuttelevampia painikkeita tyylikkäine valoineen ja kuvituksineen. Niistä kun sitten valitsee ihan minkä tahansa non-decaf-wiener-choco-java-latte-macchiaton, niin kuppiinpa lorahtaa sekoitus noista kolmesta, vedellä höystettynä. Tällä kertaa menninkäinen mittasi minulle 2,5, 6,4 ja 6,0 grammaa kutakin.

Aika monen firman liikeidea on analoginen kahviautomaatin toiminnan kanssa. (Meidän firmaan tämä kuitenkaan ei päde.)

Toimistolla kello 9.55

Paikka: toimisto
Aika: aikainen
Kahvi: suodatinkahvi


Kahvinkeittimen ääni on parasta toimistoaamussa.

Kun ääni vähitellen muuttuu ihanaksi aisteja kutittelevaksi tuoksuksi, alkaa hitaan herääjän joka-aamuinen zombietila vähitellen sallia myös muiden virikkeiden vastaanoton. Ennen aamukahvia kaikki selviäminen on robottimaista suorittamista.

Siinä vaiheessa, kun tuoksujen lisäksi on päästy aistimaan jo makua, saattaa kanssani mahdollisesti kannattaa jo keskustella ja havainnot ympäröivästä maailmasta johtavat vastavuoroisiin reaktioihin.

Fiksu kuitenkin odottaa vielä toisen kupin verran.

Ensimmäiset blogikahvit

Paikka: Soffa, Helsinki
Aika: Keskiviikkoiltana peruuntuneen palaverin tilalla
Kahvi: Maidolla, ei sokeria. Ja mustana kiitos.


Syntyi ajatus kahviblogista. Tässä se on. Tervetuloa.